Kun kuoropuku ei riitä

Taannoin naiskuoropäivillä juttelin erään toisessa helsinkiläisessä naiskuorossa laulavan naisen kanssa. Puhuimme esiintymisasuista. Ryhdyin miettimään Philomelaa. Meillä on kuoropuku: musta kotelomekko, johon tarvittaessa lisäämme petroolinsinisen boleron. Kuoropukuumme kuulu asusteena ”Lennä”-kuorokoru, josta jonkin aikaa sitten olikin blogissa juttu. Sekä puku että bolero ovat älyttömän kätevää rypistymätöntä kangasta.

Musta kuoropuku ei tietenkään riitä. Jostain syystä erityisesti kansanmusapainotteisilla keikoilla se tuntui raskaalta ja konservatiiviselta, joten näillä keikoilla pukukoodina on puna-musta-valkoinen. Omat ”etnohenkiset”vaatteet, karjalanpunaista, valkoista ja ripaus mustaa.

Kun osallistuimme syksyllä 2009 Suomen paras kuoro-ohjelmaan, oli tärkeänä osana valmistautumista päättää sopiva asu ohjelmaan. Halusimme jotain räväkkää, viihteellistä ja trendikästä. Päädyimme uuteen värikoodiin: Mustaa, petroolia ja kultaa! Petrooli oli tuona syksynä kaupoissa näyttävästi esillä, ja aikaansa seuraavana kuorona Philomela valitsi värin osaksi asuaan. Mukaan kultaa, vähän bling blingiä – ja kuoro oli valmis telkkariin! Vaikka eräs tuomari kaipasikin esitykseemme ”lisää seksiä”, olimme tyytyväisiä asuvalintaan ja esiintymiseemme.

Vuonna 2011 julkaisimme kevyttä musiikkia sisältävän levyn, jonka nimeksi tuli ”Philomela Light”. Levynjulkkarikonserttiin tarvitsimme tietysti keveyttä ja valoa, kuvastavat vaatteet. Valkoiset! Light-valkoinen vaatetus on valkoisen eri sävyjä yhdistävä, kevyt ja naisellinen.

Kun maaliskuussa 2012 pidimme ensimmäisen konserttimme vastavalmistuneessa Musiikkitalossa, olimme jo kovin tykästyneitä ajatukseen näistä värikoodatuista esiintymisasuista, jotka kuitenkin ovat jokaisella kuorolaisella oman tyyliset. Lanseerattiin uusi värikoodi: Musatalon puna-valkoinen. Koska halusimme näyttää yhtenäisellä joukolta, hankimme ison punaisen palan kangasta, josta jokaiselle leikattiin tilkku. Kuorolaiset kiersivät kauppoja tilkun kanssa ja vertasivat sen sävyä kauppojen vaatteisiin. Pian yhtenäinen, raikas look oli valmis, ja helsinkiläiset vaatekauppiaat olivat tyytyväisiä!

Yksi vuoden kohokohdista ovat joulukonsertit. Meistä alkoi tuntua, että joulukonsertteihinkin pitäisi pukeutua jotenkin muuhun kuin perinteiseen kuoromekkoon? Oli tarve jälleen uudelle pukukoodille: lumivalkoinen. Lumen eri sävyt, talvinen versio Lightista, villaa ja neulosta: pehmeää ja lämpöistä -lumivalkeaa.

Ennen jokaista keikkaa pukuvastaavat miettivät sopivan pukukoodin keikkaa varten. Jokaiselta laulajalta löytyy kaapistaan kaikki vaadittavat asukokonaisuudet, ja mikäli ei löydy, kuorosiskot auttavat hädässä. Viime kesänä, kun olimme Grazissa kuorojen euroopanmestaruuskisoissa, oli yksi laulaja unohtanut punavalkoiset vaatteensa hotellille. Ei hätää, yhdeltä löytyi ylimääräinen valkoinen mekko, toiselta leggingsit ja kolmannelta kengät, ja tämäkin laulaja saatiin lavalle voitokkaaseen kilpailusuoritukseen.

Eikä tässä vielä kaikki! Lisäksi jokaiselta Philonaiselta löytyy kaapistaan ruskan eri sävyistä muodostuva asu Suden Aika -teokseen, linnanneito -tyyppinen vaatetus Kädettömään neitoon, hieman ”halpa” ja sensuelli musta vaate Naisen Muotoinen- settiin sekä tietysti hieman nyrkkiä suurempi kivi, hopeinen hansikas, hopeanharmaa raskas viitta, taskulamppu, kynttiläpussukka sekä häähuntu -vain muutamia esiintymisrekvisiittoja mainitakseni. Aika iso osa vaatekaapin sisällöstä, kuten elämästä noin muutenkin, on siis varattu Philomelalle.

Tällaista se on – laulaminen naiskuorossa. Asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen, ulkonäkö ennen kaikkea, tai ainakin tärkeänä elementtinä muiden rinnalla. Ja niin, onhan meillä värikoodattu huulipunakin….

1 comment on “Kun kuoropuku ei riitä”

  1. Katri

    Eikä pidä unohtaa sukkahousujen väriä ja hiuslenksua sitä yhtä biisiä varten :)

Comments are closed.