Paluu arkeen

Joo, on vähän maailmanmestaruutta käyty voittamassa. Kivasti meni kesä. Juhlavuosi jatkuu. Pariisin reissulle ollaan lähdössä Suden aikaa esittämään. Tätä menoa jos jatkuu, niin pian ylpistymme! Alamme diivailla!

Paitsi emme sittenkään. Meidät pitää nöyrinä Anna-Mari Kähärän kappale En mä tullut niinkuin ennen. Sen naiskuorosovitus on ollut Philomelan ohjelmistossa varmasti kymmenen vuotta, ja jotenkin siitä on aina ollut hirmu vaikea sanoa, että mitä riviä pitäisi kenenkin missäkin kohdassa laulaa. Olemme urheasti laulaneet silti.

Tänä syksynä urheus on saavuttanut uudenlaiset mittasuhteet: varajohtaja Hanna kyllästyi siihen, että Enmätullut-treenit alkavat aina ”anteeks mitä riviä te laulatte tässä kohdassa” -seminaarilla, ja teki virallisen stemmajaon. Se näyttää tuolta vasemmanpuoleiselta. Vastaansanomaton, eikö? Vähän työläs, mutta hieno. Oikealla nuottia historiallisine stemmajakomerkintöineen.

20140911_175859

Vielä sellainen huomautus kaikille pikku härskiaivoille, että Viljo Kojon runo menee näin: ”En mä tullut niin kuin ennen / asuntoosi, armas hellä”. Että armaan luokse kyläilemään tulemisesta on kysymys, ei muunlaisesta. Olemme joskus kääntäneet kappaleen ulkomaankeikan ohjelmalehteen muodossa ”I Didn’t Come Like Before”, ja meistä tuntui että yleisössä joku hihitteli. Vaihdoimme verbin ”come” tilalle verbin ”return”, ja se tehosi.