Phyllis yhdellä sanalla

Miten kuvailla yhdellä sanalla Philomelaa? Minäpä tiedän: kaaos!

Tai tiedä häntä, jos Philomela tänä päivänä onkin täydellisen organisoitunut joukko, joka hallitsee mm. lavallemenokuviot peilikuvasta vetoketjuun ja löytää konsensuksen esiintymisasuista nanosekunnissa, mutta – voi tytöt – toista oli 80-luvulla.

Sain toimia tämän ihanan kuoron puheenjohtajana 80-luvun loppupuolella. Minulle tyypillisesti en muista ihan tarkkaan puhisvuosiani, mutta ainakin vuonna 1989 heilutin nuijaa (no, en ihan kirjaimellisesti, vaikka joskus ehkä olisi pitänyt.. kts. ensimmäinen lause)- silloin näet tehtiin parikin voitokasta reissua: Budapestiin ja Veronaan. Ja taisi siihen samaan jaksoon sattua levytyssessiokin.

Jos kaikki muistot kuorovuosilta- tai edes puheenjohtajavuosilta- kirjaisi ylös, ei siihen yksi blogi riittäisi. Mietinkin kovasti, mikä muisto kuvastaisi ja jollain lailla kiteyttäisi kaiken sen, mitä Philomela oli- sillä se totisesti oli paljon muutakin kuin kaaosta.
Valitsin muiston, joka kertoo erityisesti Marjukan intohimoisesta suhtautumisesta kuoroon, sillä hänen omistautumisensa  on kantanut Philomelaa kaikki nämä vuosikymmenet ja johdattanut kuoron menestyksestä toiseen.

Mutta siis asiaan: Olimme levyttämässä Helsingin Saksalaisessa kirkossa, kun yhtäkkiä taustalta alkoi kuulua outoa kovaäänistä pörinää. Mikään editointitekniikka ei olisi pystynyt poistamaan meteliä levyltä, joten keskeytimme hetkeksi ja odotimme, että melun aiheuttaja poistuu. Mutta kun ei poistunut. Hetken aikaa asiaa tutkailtuamme tajusimme, että päällämme pörräsi pienlentokone vetäen perässä mainosbanderollia. Ja sinnikäs kone olikin. Aikamme odoteltua (huom. levytysaika on kallista! ;) Marjukka totesi, että nyt on tehtävä jotakin. Tässä kohtaa pitää muistaa, että tuolloin ei ollut älykännyköitä, googleja tmv, joten puhelinluettelo käteen ja numeroa etsimään. Jaa että minnekö soitettiin? No Ilmailuhallitukseen, tietysti!

En enää muista puhelinkeskustelua tarkasti, mutta pörinä joka tapauksessa loppui. Liekö sitten ollut puhelun vai vähenevän polttoaineen ansiota. Mutta tämä todellakin kertoo paitsi omistautumisesta myös siitä peräänantamattomuudesta, jolla Marjukka joukkoaan luotsaa.

Vuodet  Philomelassa ovat merkinneet itselleni todella paljon. Kuorotaival itsessään oli huikea, mutta siellä syntyi myös ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet tähän päivään saakka; olemme- Gitta, Päivi, Liisa, Pauliina, Kerstin, Anne, Pauliina, Tarja ja allekirjoittanut puolisoineen- kokoontuneet vuodesta 1996 (!) joka kevät viettämään teemaviikonloppua yhdessä. Meillä on ollut olumppialaisia, kertausharjoituksia, nörttipäiviä, amazing racea ja lemmenlaivaa, vain muutamia teemoja mainitakseni. Ja vakionumerona joka ikisellä tapaamisella tietysti lauletaan (Though Philomela, Oi, jos ilta joutuisi jne), katsotaan Kanada-videota (tai vähintään muistellaan sitä) ja kerrotaan samat jutut uudelleen ja uudelleen… luulen, että puolisommekin osaavat jo vuorosanat ulkoa ;) Tunnen itseni etuoikeutetuksi, että sain olla mukana tässä eittämättä Suomen (c´moon- koko maailman!) parhaassa naiskuorossa.

Philomela on nyt keski-iän kynnyksellä eli nainen parhaassa iässä.  Ja nainenhan lakkaa tunnetusti vanhenemasta kolmenkympin huitteilla, joten kuorolla on tiedossa monia onnen ja menestyksen vuosia tästä eteenkinpäin!

Rakkaudella,
Kirsi Asposalo (o.s Itkonen)

phyllis22